poninpallero

Tänään yhdeksän jälkeen aamulla pihaan ajoi hevosauto. Sillä oli kyydissään meille muuttava Merietta. Otin Etan ulos ja vein talliin. Hetken se sai tutustua karsinaan ja haistella Sandraa kaltereiden läpi. Hieman pientä jännitti, mutta silti se oli suhteellisen rohkea. Aika rääpälehän se on, mutta nyt vain ruokaa ja rakkautta niin kyllä tämä tästä!

Kuski antoi minulle Etan paperit ja lähti jatkamaan matkaa kohti seuraavaa etappia. Hepat pääsivät ulos ja kuten arvata saattaa, Etta jäi lauman alimmaiseksi. Sandra ja Hali jahtasivat sitä hiukan, mutta kuitenkin nopeasti rauhoittuivat kaikki heinäkasoille syömään. Se on hyvän merkki, että ponikin sai syötyä ja juotua.

Saattaa hieman olla sillä kyllä jäsenet jumissa, vuorokauden autossa seisomisen jäljiltä. Mutta tarhassa se saa onneksi liikkua omaan tahtiinsa. :-)

Pitäkää peukkuja meidän yhteiselle taipaleelle, toivottavasti se lähtee hyvin käyntiin! :)