meidän propellikorva

Ajattelin nyt kirjoittaa meidän yhdestä lemmikistä, Dikistä. Sillähän tosiaan oli omakin blogi, minulla oli kyllä intoa kirjoittaa sitä, mutta jotenkin se sitten vaan jäi taka-alalle jossain vaiheessa.

Diki tosiaan muutti meille puolessa välin lokakuuta 2014. Se on nyt siis asustellut meillä melkein vuoden. Oltiin Henrin kanssa jo harkittu omaa koiraa, katseltiin jo hieman vanhempia koiria koska ihan pentua ei haluttu. Ilmoituksen Dikistä löysin Apulasta, näytin Henrille sen ja otin myyjään yhteyttä. Selvisi, että hauva on vielä Venäjällä sijaiskodissa odottamassa Sitä Oikeaa ihmistä Suomesta.

Esittelin meidät, elämäntapamme ja mahdollisen kodin, jonne koira muuttaisi. Diki vaikutti alusta asti meille juuri sopivalta, tottunut lapsiin, muihin koiriin ja eläimiin. Se oli myös sisäsiisti, osasi kävellä hihnassa ja peruskäskyt oli hallinnassa.

Diki on tosiaan pentuna pelastettu kadulta, jonne emo oli sen hylännyt. Hieman ehkä arvelutti se, miten koira suhtautuisi uusiin ihmisiin ja elämään, koska ei tiennyt mitä sille olisi edellisessä elämässä tapahtunut. Riskinsä siinä tietysti oli, mutta päätimme ottaa sen. Nyt jälkikäteen on pakko sanoa, ettei parempaa karvakorvaa olisi voitu saada!

Diki matkusti meille 14. lokakuuta 2014, karanteenin kautta. Valvontaeläinlääkäri tarkasti jätkän ennen Suomeen matkustamista, rokotukset, madotukset ja kaikki muu kunnossa. Olin silloin syyslomalla Ilomantsissa, Henri Kiteellä kotonaan. Diki siis sai asustella muutaman päivän vanhemmillani, ennen kuin muutimme Kiteelle.

Kun tuo propellikorva hyppäsi auton takapenkiltä pois, olin ihan myyty. Tottakai se arasti ja oli ihmeissään, sille oli tietysti puhuttu Venäjää, jonka takia se ei meidän kielestämme varmasti mitään ymmärtänyt. Ensimmäinen ilta meni tutustuessa, käytiin ulkona kävelemässä ja rapsuttelin Dikiä kovasti, että se ymmärtäisi ettei mitään pahaa tapahtuisi. Jännitin hieman ensimmäistä yötä, mitenhän koira malttaisi oikein rauhoittua uudessa paikassa...

Jännitys oli oikeastaan turha, kun kävin nukkumaan, Diki hyppäsi viereeni sängylle ja asettui siihen. Se oli selvästi saanut aiemminkin nukkua ihmisen vieressä. Siinä se köllötteli koko yön ja heräsi aamulla samaan aikaan kuin minäkin. :-D

Kun Diki ja Henri näkivät ensimmäisen kerran, koira könysi sängyn alle ja murisi sieltä. Ei kovin lupaavalta vaikuttanut, hieman jo pelotti että tätäkö tämä elämä tämän kanssa tulee olemaan. Makkaran palat kuitenkin voittivat ja niiden avulla Henristä ja Dikistä tuli ystävykset. Nythän Diki on ennemmin Henrin koira kuin minun, siltä ainakin tuntuu... Siitä se yhteinen elämä pikku hiljaa alkoi sujumaan ja tässä sitä ollaan, ihana Diki vierellä. ♥

Diki on tosiaan nyt vajaa kaksi vuotias, se tuli siis meille alle vuoden ikäisenä. Painoa sillä on noin 25kg ja korkeutta ehkä joku 60cm? Sukupuoleltaan uros, leikkautettiin tämä viime keväänä.

Tarkalleen ei tiedetä, mitä rotuja Dikissä on, mutta laika on hyvin vahva epäily ainakin yhtenä rotuna. Todella moni on arvuutellut myös saksanpaimenkoiraa tai jotain muuta paimentajaa. Paimennusviettiähän tällä on vaikka muille jakaa sekä on tämä arkajalka minua kerran lenkilläkin "suojellut", murisi yhdelle miehelle joka yritti väkisin tulla juttelemaan... :-D

Luonteeltaan hauveli on hyväsydäminen, tuttujen kesken siis. Vieraita se arastelee, se on varmasti peruja menneisyydestä. Läheisten kesken se on kyllä sellainen sylivauva, että ette uskokaan. Meillä kotona se viettää paljon aikaa ulkona, olevinaan "vahtii" pihamaata. :-) Diki rakastaa liikuntaa sekä tykkää uida. Meidän lähellä on paljon tilaa jossa juosta irti, sen takia nykyään aika harvoin käydään edes hihnalenkeillä. Tietysti aina aika ajoin, ettei hihnan päässä kävely ihan unohdu.

Diki syö tällä hetkellä nappuloita sekä sille uppoaa melkein kaikki ruuan tähteet. Myös yrjölän puuroa ollaan välillä syötetty. Lisäksi se saa naudan luita, voi että se rakastaa niitä!

Koirakavereitakin Dikillä on ja se tulee niiden kanssa aika hyvin toimeen, tosin mustat labradorinnoutajat eivät kylläkään kuulu sen suosikkeihin kun yksi sellainen yritti käydä tämän kimppuun koirapuistossa talvella...

Tällä hetkellä ei harrasteta lenkkeilyn lisäksi mitään, katsotaan josko tulevaisuudessa keksittäisiin meille joku kiva yhteinen harrastus.

En nyt tiedä mitä muuta tähän kirjoittaisin, tässä ehkä tärkeimmät. Jos tulee mieleen kysymyksiä Dikiin liittyen, niin kysykää vain, vastailen niihin mielelläni! :-)