Sairasloma jatkuu

Ei oo vieläkään kovin vahvat fiilikset. En oo jaksanut blogiakaan päivitellä, vaikka olettekin kyselleet mitä silmälle kuuluu. 

Käytiin viime perjantaina, 09.02. Joensuun klinikalla kontrollissa. Minulla oli (liian) varma olo sinne mennessä, ajattelin, että nyt saadaan kanyyli pois ja Paxter pääsee ulos. Mitä vielä, vajaa pari viikkoa lisää karsinassa seisomista ja uusi kontrolli...

Eläinlääkärin sanoin "silmä ei ole vielä valmis", joten kortisonitippaa jatketaan edelleen. Sitä laitetaan neljästi päivässä ja koska pupillarefleksi on normaalia hitaampi (pupilli oli tosi hidas, sekä supistumaan että laajenemaan), silmään laitetaan lisäksi laajentavia tippoja kahdesti päivässä. 

Linssissä on vaaleita juosteita (fibriiniä, sain suomennoksen "tulehdus höttö" :D), etukammiossa oleva verihyytymä on pienentynyt, mutta se näkyy edelleen. Hyytymän vieressä on iiriskystan palanen, joka ilmeisestikin tulee jäämään sinne. 

Tällä hetkellä ei osata juurikaan sanoa ennustetta, meillä on 21.02 uusi kontrolli. Paxter on siihen saakka karsinalevossa.

Silmä ei tule koskaan palaamaan ennalleen. Siihen tulee jäämään jonkinlainen varjoalue ja lisäksi silmästä on hävinnyt suoja mm. auringon valoa vastaan. Joten, nyt meidän vakiovarusteisiin kuuluu UV-huppu. Myös pimeästä valoon ja toisinpäin voi tuntua ilkeältä. Tässä ei nyt auta muu, kuin opetella elämään tämän asian kanssa. En uskalla toivoa vielä mitään, lähinnä ihan vain siksi, etten pety. 

Paxter on meille perheenjäsen ja uskon, että tulemme kuitenkin jollain tapaa selviämään tästä. Kaikki on vielä ihan auki ja paljon työtä edessä, mutta ensin parannellaan rauhassa. Tavallaan pelottaa, haluaisin niin kovasti päästä jatkamaan meidän hyvin menneitä estetreenejä. Mutta, siihen on vielä matkaa, etenkin kun ei tiedä, miten se näkee tuolla oikealla silmällä. Luottamus täytyy saada toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, hevosen on voitava luottaa siihen, etten vie sitä huonoon paikkaan tai ratsasta ajattelemattomasti. 

Tämmöistä tänne, ei kovin hyvin mene juuri nyt, mutta päivä kerrallaan.