Vihdoin...


Eilen käytiin taas kontrollikäynnillä klinikalla. Vihdoin ja viimein silmä oli siinä kunnossa, että kanyylin pystyi ottamaan pois. Viisi viikkoa siinä meni. Kyllähän tuo hoitaminen vaati paljon aikaa ja jaksamista, välillä oli ihan sellainen olo, ettei jaksa enää päivääkään. Mutta ehkä tämä nyt palkitaan, tällä hetkellä olo on ainakin helpottunut.

Nyt Paxter saa siis alkaa tarhata, aikaa lisätään asteittain. Silmä suojataan ulkona, koska oikean pupillin pieneneminen on hitaampaa. Kunhan ruuna on taas tottunut ulkonaoloon, niin saan nousta selkään.

Poskessa on luuliika, joten jouduin ostamaan Paxterille suitset, joissa on normaali turpahihna. Sen nykyisissä suitsissa oleva turparemmi tuli juuri tuohon posken kohdalle niin, että se painaa ihan varmasti. Katsotaan, joudutaanko vielä lisäksi pitämään poskipehmusteita suitsissa. Luuliika on kuitenkin pientä sen rinnalla, että pahimmillaan silmästä olisi voinut lähteä kokonaan näkö.



Tältä näytti, kun Paxter pääsi eilen ensimmäistä kertaa (hetkeksi) ulos. :-D Vielä ollaan yhtenä kappaleena, onneksi...


Kommentit

Lähetä kommentti