Esittelyssä meidän eläimet, osa 3 - Moenchshof's High Speed

Olen esitellyt myös Sandran ja Etan

Pilkullinen hölmäke.

KUINKA HESSU MEILLE PÄÄTYI?

Tutustuin Hessuun syksyllä 2014, kun olin eräällä tallilla harjoittelussa. Hessu asui siellä tallipaikalla ja sitä käytettiin välillä tunneilla. Silloin jo tykästyin Hessuun jollain tapaa, se erottui muista hevosista ulkonäkönsä vuoksi ja onhan sen luonteessakin omalla tavallaan jotain hauskaa. 

Tuosta harjoittelusta oli kulunut kuukautta vaille vuosi, kun kaverini kertoi, että Hessu on lähdössä ikivihreille. Sain ajatuksen, että kysyn ruunan omistajalta, olisiko Hessu mahdollista saada ylläpitoon. Meidän hevoset asuivat silloin vielä vanhemmillani Ilomantsissa, siellä olisi laitumella ja tallissa tilaa olla. Laitoin omistajalle facebookissa viestiä, juteltiin ja pian oltiinkin jo kirjoittamassa ylläpitosopimusta. 01.08.2015 Hessu siis tuli meille ylläpitoon. Alusta asti olin miettinyt, että jospa vaan ostettaisiin ruuna omaksi. Se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta, vaikka olikin jo kaksi omaa hevosta ennestään. 19.10.2015 kirjoitettiin kauppakirjat ja Hessusta tuli meidän oma. 

PERUSTIEDOT

Oikealta nimeltään Moenchshof's High Speed, rodultaan knabstrup. Syntynyt Saksassa 14.06.2005 ja sukupuoleltaan ruuna. Väriltään leopard (valkoinen pohjaväri, jossa tummia täpliä). Hessulla on myös jotain merkkejä sukupostin mukaan, mm. tähti ja kirjokavioita. Lisäksi sillä on vasemmassa reidessä polttomerkki. Emä on Lille Ged, isä Haldor af Coco. Tasoltaan Hessu on varmaan noin Helppo B, rataesteistä en tiedä. Kotona ollaan hypätty ehkä noin 80cm. 

LUONNE

Hessu on perusluonteeltaan todella kiltti, joskin se höseltää jonkin verran. Ruunan kanssa on elettävä huumorilla, muuten sen kanssa ei kyllä pärjää. Hessu on myös läheisriippuvainen kavereistaan, nyt pienemmässä tallissa se on hieman laantunut eikä tilanne ole enää niin paha. Läheisriippuvaisuuden huomaa esimerkiksi silloin, kun Hessun ottaa yksin talliin, se huutelee kaverien perään eikä malta rauhoittua. Asian kanssa on kuitenkin opittu elämään, eikä se tuota enää ongelmia.

Ratsastaessa Hessu yrittää vedättää ja päästä mahdollisimman helpolla. Voisin sanoa, ettei se anna mitään täysin ilmaiseksi. Ruuna on kuitenkin todella kiva ratsastaa, etenkin sitten, kun sen saa toimimaan haluamallaan tavalla. Selässä ei kyllä voi laiskotella, tai alkaa hevonenkin veltostua. Esteistäkin Hessu tykkää, nyt talvella ei olla kyllä hypätty juurikaan. 

Maastossa ruuna on hieman epävarma ja säikky yksin, kaverin kanssa voi mennä rennommin ja rauhallisemmin. Yksin maastoilukaan ei kyllä ole enää mahdottomuus, siihenkin on tässä ajan kuluessa totuttu. 

Rokotukset ja raspaukset sujuu hienosti, Hessu ei välitä niistä juurikaan. Traileriin meno on yksinään hieman hankalaa, mutta tähän asti ollaan kyllä saatu Hessu aina koppiin, kun on ollut tarvis.