Sandra toisen ihmisen silmin

Henna pyysi minua (Riinaa) kertomaan oman tarinani siitä ajasta kun olen tuntenut Sandran. Ensimmäisiä kertoja näin tamman niitä aikoja kun kävin Hennan luona ensimmäisiä kertoja, alkuvuodesta 2010. Sandra oli silloin vajaa vuoden ikäinen talvikarvainen ruipelo.

Nuina aikoina kun Sandra oli vielä vauvahevonen, ei siihen niinkään kiinnittänyt erityistä huomiota. Olihan sitä silloin Hennalla muitakin hevosia, joiden kanssa touhusin enemmän kuin Sandran. Neiti yksi vee oli silloin hyvinkin temperamenttinen tapaus, vaikkakin ei se pahaa ihmiselle tehnyt. Se saattoi töytäillä muiden hevosten perään taluttaessa, jolloin kerran jos toisenkin sai varoa varpaitaan. Kuitenkin se oli nopea oppimaan.

Kesä 2010

Silloin kun Sandraa opetettiin ajolle, olin usein mukana auttamassa ja kuvaamassa. Olin yllättynyt siitä, kun se oli niin nopea oppimaan, eikä ollut lähes moksiskaan kärreistä tai ihmisen painosta niiden kyydissä. Kaikessa se ei osannut olla niin etevä, kun ikää karttui mukana tuli ripaus tammamaisuus lisää. Monet kerrat juoksuttaessa kentällä, irti tai liinassa, se saattoi yhtäkkiä laittaa homman leikiksi ja siinäpä sitä sitten komennettiin. Tosin Sandra oli sitä mieltä, että komentakaa vain, en kuuntele. Joskus sille joutui suuttumaan aivan tosissaan, siitä se lopulta oppikin, ettei meitä kaksijalkaisia pompotella miten sattuu.

Kesä 2011

Henna ja Sandra olivat erottamaton pari, kunnioitusta oli molemmin puolin. Sandra kehittyi pikkuhiljaa ruipelosta hevosen näköiseksi, eikä se ollut enää niin lahopää. Tamma keksi aina kaikenmaailman höynäytyksiä kyllä, kerran jos toisenkin se saattoi hypätä laitumen aidan yli kun oltiin kuvaamassa laitumella hevosia ja siinäpä sitä oli kiinniottamista. Sillon ei naurattanu, mutta nyt kyllä jo ainakin hymyilyttää! Olin Hennan mukana kun Sandra oli varsanäyttelyssä Joensuussa ja myös yhdet hevosten mätsärit kierrettiin. Varsanäyttelyissä tamma ei olisi millään malttanut odottaa vuoroaan ja taas oli koetuksella niin ihmisten kuin hevosenkin hermot. Onneksi kehässä kaikki sujui oikein hyvin.

2012 kesällä Henna alkoi puhumaan edistymisestä ratsastamisessa, mutta se ei onnistuisi vielä Sandran kanssa, sillä Sandrakin oli vielä pitkään oppimisvaiheessa. Silloin ensimmäisen kerran kuulin ajatuksen; tamma myytäisiin pois. Olin asiaan sitä mieltä, että "höpö höpö, ei se minnekkään kuitenkaan lähde". Menihän siinä pitkälle syksyyn, kun Henna kysyi minulta, että lähdenkö mukaan koeratsastamaan hevosta. Olin yllättynyt, mutta samalla tuin Hennaa asiassa. Sandran vaihtaminen toiseen hevoseen ei ikipäivänä tulisi olemaan helppoa. Sandra kävi myös ratsutuksessa, ennen myyntiä. Niin siinä sitten lopulta kävi, että lokakuussa Sandra vaihtui toiseen hevoseen, Gegaan.

Hyvästit ja viimeset rapsutukset ratsutukseen jäädessä.

Meni alle puolitoista vuotta, kun Henna ilmoitti minulle viestillä; "Sandra tulee takaisin kotiin!". 2014 alkuvuodesta tamma tosiaan tuli takaisin, ylläpitoon. Hetihän se oli riennettävä katsomaan pikkuista tammaa. Mutta voi kauhea miten pikkuinen vauva oli kehittynyt isoksi ja aikuisen hevosen näköiseksi. Ensimmäiset sanat nähdessäni Sandran paluun jälkeen oli; "ei tää ole se sama hevonen, ei voi olla!" Varsamaisuudesta oli muisto vain. Sandrasta oli tullut rauhallinen, helposti käsiteltävä ja pomminvarma ratsunalku. Ikinä en ollut Sandran selässä käynyt, mutta ylläpitoon tullessa siihen oli mahdollisuus.

minä ja Sanra

Aika kului kesään, jolloin sain taas tekstiviestinä Hennalta ilouutisia; Sandra siirtyy takaisin hänen omistukseensa. Tottakai siinä vaiheessa olin iloinen, että "vauva" pääsee takaisin kotiin ja saumaton yhteistyö Hennan ja tamman välillä saa jatkua. En olisi ikinä silloin ensitapaamisella vuonna 2010 uskonut, että siitä ruipelosta, pitkäjalkaisesta otuksesta, tulee näin hieno aikuinen suomiputte. Ja kaikenlisäksi kesällä 2015 Sandra oli tullut siemennyksessä tiineeksi eli nyt malttamattomana seuraan vierestä tamman tiineysaikaa. Tietenkin innolla odottaen tuleeko Sandran varsasta samanlainen kuin tamma oli itse varsana, jännittävää! On ollut huikeaa seurata nämä 5 ½ vuotta tamman kehitystä, toki pieni tauko välissä. Nähdä kaikki ilot, surut, epätoivon hetket ja jälleennäkemiset, tietäen, että tämä tarina saa jatkoa, toivottavasti vielä monta monta vuotta!

mie ja Sandra

mie ja Sandra kesällä 2015