klinikalla

Olin eilen niin mieli maassa ja väsynyt, etten millään jaksanut avata tietokonetta kirjoittaakseni tätä postausta. Koitan nyt pukea sanoiksi mitä ajattelen koko tilanteesta ja toki kertoa miten meidän eilinen reissu klinikalle meni.

2012 ♥
Tyypillinen maanantai aamu, lähes kaikki meni ihan päin prinkkalaa. Jo aamulla tuntui, että olisi fiksua kaivautua peiton alle eikä nousta ikinä. Tällä kertaa matkaan lähti vain minä, naapuri ja hevonen. Ensimmäinen ongelma tuli jo lastatessa, Sandra iski peruutusvaihteen päälle eikä olisi halunnut tulla lähellekään traikkua. Vartti sen kanssa tuhrattiin ja juuri kun olin soittamassa Henriä apuun, tamma kävelikin suorilta traikkuun. Siinä sitten hissukseen lähdettiin ajelemaan, kello oli noin 07.40. 

Minulla oli puhelin taskussa äänettömällä, oltiin jo kuutostiellä menossa (vajaa 10 kilometriä kotoa), kun kaivoin luurin käteen. Eläinlääkäri oli soittanut ja laittanut viestin, tähystin oli mennyt rikki. Tänne meille tulee toinenkin tie, joten sanoin kuskille, että ihan turhaan ajellaan Joensuuhun, käänny vaan kotiinpäin. Käännyttiin ja ajettiin ehkä kilometri, kunnes sain eläinlääkärin langan päähän. Klinikalla oli myös joku vanha tähystin, ei niin hyvä, mutta kyllä sillä jotain näkisi. Oltiin ajettu kotiinpäin muutama kilometri, mutta koska Sandra oli jo traikussa, päätettiin yhteistuumin, että nyt kyllä käännytään ja ajetaan kuitenkin sinne klinikalle. Onneksi oli hyvähermoinen kuski... :D Siinä sitten pikkutiellä yhdistelmä ympäri ja keula kohti kaupunkia. Kello oli ehkä 7.50.

Hyvillä mielin jatkettiin matkaa, nauratti, miten voi sattua tämmönen tuuri. Ongelmat ei siihen loppuneet, Pyhäselässä oli sattunut kolari ja tie oli poikki kumpaankin suuntaan... Kello oli vähän yli kahdeksan. Siihen sitä jäätiin jonoon, ehkä 8 autoa oli edessä ja takana liuta rekkoja ja muita autoja. Kävin katsomassa Sandraa, se vähän puhalteli, mutta ei onneksi vielä hyppinyt (putte ei jaksa seisoa edes liikennevaloissa, vaan alkaa kuopia ja hyppelehtiä) tai touhunnut omiaan. Ei ehditty kauaa seistä, kun sieltä meidän edestä kääntyi yksi henkilöauto ympäri. Nainen hiljensi meidän kohdalla ja sanoi, että siellä on niin paljon rojua tiellä ja menee aikaa, ennenkuin siitä pääsee ohi. Hän opasti meidät kiertotielle, joten käännettiin yhdistelmä ympäri kuutostiellä. Uskomatonta, miten ystävällistä porukkaa liikenteestä vielä löytyy, kyllä oli kiitoksen arvoinen juttu! Minä rupesin melkeen itkemään (:D) ja pumppu hakkasi tuhatta ja sataa, tuntui ettei mikään onnistu. Sieltä sitä sitten ajeltiin pikkutietä pitkin takaisin kutoselle ja hengissä selvittiin. 

Loppumatka menikin sitten ihan hyvin ja oltiin klinikan pihassa 08.50, meidän aika oli ysiltä. Kaikesta huolimatta siis pysyttiin aikataulussa. Purettiin Sandra traikusta ja odoteltiin hetki pihalla. Sitten sisälle, pakkopilttuuseen ja eläinlääkäri kuunteli keuhkoja. Käytiin myös pihalla vähän juoksuttamassa Sandraa, se ei kyllä oikeen innostunut lumihangessa menemisestä, mutta loppujen lopuksi se sitten suostui yhteistyöhön, onneksi. Lopuksi sitten tamma rauhoitettiin ja tähysteltiin.


Kuten varmasti jo arvaatte, ei saatu toivottua diagnoosia eikä ennustetta.

"Hengitysäänet on korostuneet, etenkin alemmissa osissa. Käyttää vatsalihaksiaan uloshengityksen tehostamiseen. Rasituksessa hengästyy niin, että hengittää sieraimet laajoina, ei vingu mutta ahtautuneet hengitysäänet korostuvat. Trakean seinämissä jonkin verran turvotusta. Tilanne ei vielä niin paha kuin marraskuussa, koska viimeinen kortisonikuuri loppunut vasta kolme päivää sitten. Löydökset vaikuttavat ei-tulehduksellisilta. Eli ovat ärsytysperäisiä ja pitkään jatkuneena kroonistumassa."

Tilanne oli nyt siis tämä, vaikka kortisoni loppui ihan äsken. Kotonakin on tehty jo kaikki, mitä voi tilanteen parantamiseksi tehdä. Eläinlääkäri epäili, että Sandra olisi saanut jostain herpes-tartunnan, silloin, kun tämä rumba alkoi. Mitään varmuutta ei tietysti ole.

Saatiin reseptille avaavaa sekä kortisonia. Sandra on kylläkin syönyt nyt niin paljon tuota jälkimmäistä, että kaviokuumeriski on kohtalaisen suuri. Kortisonia syötetään jatkossa siis vain, jos tilanne niin vaatii. Pikkuhiljaa Sandraa voi kävelyttää ja voinnin mukaan vähän ravailla, mutta mitään takeita ei mistään juuri nyt ole. 


Tässä ei kyllä ole mitään järkeä. Yritin selkiyttää ajatuksia eilen illan mittaan, mutta eihän tästä nyt ota mitään selvää. Harmittaa, kun Sandra on niin nuori... Kesällä sen olisi varmasti helpompi olla, niinkuin yleensä puhkurihevosilla. Olen miettinyt lopetustakin, mutta en halua tehdä mitään hätiköityä.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että meidän tiet erkanevat tämän vuoden aikana. En missään nimessä halua Sandran kärsivän enkä ainakaan tahdo pitää sitä "väkisin" elossa lääkkeiden avulla. Tämä tilanne tuskin koskaan muuksi muuttuu, pahenee tietenkin ajan myötä. Haluan, että Sandra saa elää viimeiset hetkensä onnellisena, ei niin, että se kärsii jokaisella hengenvedolla. 

Vaikka itkettää, olen kaikesta huolimatta iloinen, että Sandra teki mulle noin hienon varsan. Emänsä saappaat on orille vielä vähän isot, mutta ajan kuluessa Touho pystyy varmasti täyttämään ne vartta myöten. 

Pahalta tuntuu, mutta ikäviä päätöksiä on edessä... 


Siitä on jo kauan kun tulit elämääni, päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet ovat seuranneet toisiaan, vuodenajat ovat vaihtuneet. Aika on kulunut liiankin pian.

Olen kokenut kanssasi paljon, kevään vehreyden, kesän lämmön, syksyn viimat ja talven tuiskut.

Mutta vuoden jokaisena päivänä olet tuonut elämääni ilon, siitäkin huolimatta, että aina ei asiat ole sujuneet ihan niin kuin pitäisi.

Ei mikään tai kukaan olisi voinut  minua paremmin surussani lohduttaa. Olet vapauttanut minut kahleistani ja antanut minulle tilaisuuden hengittää. 

Elämäni hevonen. ♥

Kommentit

  1. Anonyymi21/2/17

    Todella harmillista :(
    Vanhat hevosmiehet on kertoneet, että tamma voi parantua puhkurista,jos sen astuttaa.

    VastaaPoista
  2. Voi eikä! :(
    Hirveesti voimia!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi21/2/17

    Jaksamisia teille mihin päätökseen ikinä päädytkään :( <3

    Hevosista en niin paljoa tiedä vielä, mutta auttaisiko pihatto tässä tilanteessa ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Pihatto tietyissä tapauksissa helpottaa, mutta koska meillä on hevoset ulkona noin 6-21 ja tallissa ilma on viileä (ovet auki koko ajan, karsinoissa venttiilit jne..) niin käytännössä tilanne on sama, kuin että hevoset oikeassa asuisivat pihatossa. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, joten meidän tilanteessa pihatostakaan tuskin apua saadaan.. :/

      Poista
    2. Siis hevoset oikeasti asuisivat pihatossa..

      Poista
  4. Anonyymi22/2/17

    Voi ei miten kurja kuulla :( Sinulla on kyllä ihan mielettömän huono tuuri hevosten kanssa!
    Voimia päätöksien tekemiseen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itekään usko tätä todeksi, varmaan ois parempi lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko touhu... mutta en haluu luovuttaa, kaikesta huolimatta hevoset on mulle koko elämä. Sandra etenkin ja sen takia haluun sille vaan parasta, vaikka se taitaa tässä tapauksessa olla se luopuminen..
      :(
      Kiitos♡

      Poista
  5. Harmin paikka, voimia tulevaan.

    Meillä on samanikäinen suokki kuin Sandra, vieläkin meidän varsa, jonka kesäihottuma alkaa olla niin hevosta häiritsevää että siitäkin luopuminen on keväällä edessä... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, voimia sinnekin... :(
      kamalia päätöksiä, vaikka jollain tapaa niihin on "varauduttava" aina kun eläimiä omistaa, päätös on kuitenkin omistajan harteilla aina.

      Poista
  6. Voi ei... :'( toivoa kuitenkin on vielä! Toki on hyvä suhtautua asiaan realistisesti ja valmistautua pahimpaan. jaksamista sinulle ja sandralle parempia vointeja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa vielä on, mikään ei ole varmaa vielä. Haluan kuitenkin varautua pahimpaan, koska ikinä ei tiedä. Nyt eletään kuitenkin ihan normaalisti, kirvestä ei olla heitetty kaivoon. :)
      Kiitos!

      Poista
  7. Äh, on teillä ja kans tuuria :(
    Paljon tsemppiä ja voimia, itsekin joudun pohtimaan lopetuspäätöksen kanssa tehdäkö vai eikö tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan. Kiitos ja samoin teille ♥

      Poista
  8. Anonyymi8/3/17

    Pihattoa suosittelen ehdottomasti. Vaikka olisi kuinka hyvä talli-ilma niin aina siellä sen verran pölyä ym mikä ärsyttää keuhkoja. Pihatossa hevonen harvoin pitkiä aikoja paikoillaan..omaehtoinen liikkuminen tekee hyvää hengitysongelmaisille. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Oma heppa kärsi tosi pahasta yskästä ensin siitepölyaikaan. Sitten reagoi heinään, kuivikkeisiin ym. Sillä oli myös todettu ahtaat hengitystiehyet ja vaikka mitä. Meni kortisonia, ventipulminia ym lääkkeitä pahimpaan aikaan ja kyllähän ne kuurit pitikin syöttää että tulehdustila rauhoittuu. Näytti ettei toivoa paranemisesta ole. Päädyin lopulta pihattoon, tärkeää oli ettei kuitenkaan kylmety ja loimitin pihattoonkin, heinä laadukasta esikuivattua. Syksyisin meni kuuri marstallin sinfonie-rehua. Keväällä syötin Histeciä. Nyt on pari vuotta mennyt ettei ole tarvinnut mitään lääkkeitä. Eikä minkäänlaisia hengitysongelmia ole esiintynyt. Nykyään minun heppa syö laadukasta kuivaaheinää eikä oireile ollenkaan. Meidän tapauksessa pihatto oli pelastus. Tsemppiä! T.Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan pyöritelty ajatusta myös pihatosta, kun vaan saatas tää kevät menemään vielä tallissa... Talvella on aika mahdotonta ruveta kyhäämään kunnollista pihattoa. Siirretään hevoset heti yötä päivää ulos, kun vaan ilmat sen sallivat. Kesällä on sitten enemmän aikaa miettiä ensi talvea ja pihattoa :)
      Kiitos!

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi16/5/17

    Kokeile Marstallin Sinfonieta. Liotus lämpimässä vedessä noin 15 min, voi sekoittaa muun rehun sekaan. Ei toki välttämättä auta, mutta ei siinä mitään menetäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hepat on nyt olleet yötä päivää ulkona eikä Sandra ole yskinyt. Toki se on ollut levossa enkä ole liikuttanut tammaa ollenkaan. Voi olla, ettei se kestä käyttöä lainkaan. Kyllähän se tarhassa juoksee, mutta omaehtoisesti. Rasitus voi siis tehdä olon tukalaksi... :/ nyt pelkään eniten sitä, ettei Sandra kestä laidunta kun kortisonia on syötetty niin paljon, että kaviokuume riski on tosi suuri :(

      Mutta täytynee harkita tuota rehua!

      Poista

Lähetä kommentti